Mitä psykoterapiassa tapahtuu – ja mistä siellä voi puhua?

Mitä psykoterapiassa oikeastaan tehdään? Pitääkö siellä osata puhua oikeista asioista? Entä voiko terapeutille todella kertoa kaiken?

Jos psykoterapia ei ole sinulle ennestään tuttua, ensimmäiselle käynnille tuleminen voi herättää monenlaisia kysymyksiä. Saatat miettiä, mistä siellä pitäisi puhua tai mitä psykoterapeutti sinulta odottaa. Ehkä mielessäsi on myös asioita, joista et ole puhunut kenellekään.

Psykoterapia on hoitomuoto, jonka tavoitteena on lievittää psyykkistä oireilua ja tukea hyvinvointia sekä auttaa ymmärtämään itseä, omia kokemuksia ja toimintatapoja paremmin. Psykoterapiasuuntauksia on erilaisia, ja niissä painotetaan hieman eri asioita. Useimmiten psykoterapia perustuu keskusteluun, mutta sen rinnalla voidaan käyttää esimerkiksi kehollisia, taiteellisia tai muita kokemuksellisia menetelmiä.

Itse opiskelen kognitiivis-analyyttiseksi psykoterapeutiksi. Omassa työskentelyssäni hyödynnän keskustelun lisäksi esimerkiksi visuaalisia karttoja ja kehollisia harjoituksia.

Mitä terapiakäynnillä sitten tapahtuu?

Kognitiivis-analyyttisessä psykoterapiassa ei ole yhtä valmista sapluunaa, jonka mukaan jokaisen asiakkaan terapia etenisi. Lähtökohtana on ihminen ja hänen oma elämäntilanteensa.

Keskusteluun nousevat usein ne asiat, jotka ovat juuri sillä hetkellä asiakkaan mielessä. Ne voivat liittyä esimerkiksi ahdistukseen, mielialaan, ihmissuhteisiin, omaan jaksamiseen, menneisyyden kokemuksiin tai vaikeisiin elämäntilanteisiin.

Kun haastavien kokemusten äärelle pysähdytään yhdessä, niistä voi vähitellen alkaa hahmottua jotakin tuttua. Ehkä huomaat joutuvasi erilaisissa ihmissuhteissa yhä uudelleen samanlaiseen tilanteeseen. Ehkä vaadit itseltäsi jatkuvasti enemmän ja koet silti riittämättömyyttä. Tai ehkä huomaat vetäytyväsi juuri silloin, kun kaipaisit toiselta ihmiseltä läheisyyttä.

Kognitiivis-analyyttisessä psykoterapiassa tällaisia toistuvia kokemuksia ja toimintatapoja pyritään tunnistamaan ja ymmärtämään yhdessä. Pelkkä ymmärtäminen ei kuitenkaan ole päämäärä. Tavoitteena on myös löytää vähitellen uudenlaisia tapoja suhtautua itseensä, muihin ihmisiin ja vaikeisiin tilanteisiin.

Mistä psykoterapiassa saa puhua?

Lyhyt vastaus on: kaikesta.

Psykoterapiassa ei ole kiellettyjä keskustelunaiheita. Siellä voi puhua myös asioista, jotka tuntuvat hävettäviltä, ristiriitaisilta tai vaikeilta sanoa ääneen.

Tällaisia voivat olla esimerkiksi seksuaalisuuteen, ihmissuhteisiin, vihaan, kateuteen, pelkoihin, menneisyyden kokemuksiin tai omiin ajatuksiin liittyvät asiat. Terapeutin tehtävä ei ole arvostella sitä, mitä tuot keskusteluun.

Kaikesta ei myöskään tarvitse pystyä puhumaan heti. Luottamus syntyy vähitellen. Joskus jo se, että huomaa jonkin asian olevan vaikea ottaa puheeksi, voi olla terapiassa tärkeä havainto.

Ovatko psykoterapiassa puhutut asiat luottamuksellisia?

Psykoterapeutilla on lakisääteinen salassapito- ja vaitiolovelvollisuus. Lähtökohtaisesti terapiassa kerrottuja asioita ei siis kerrota ulkopuolisille ilman asiakkaan suostumusta. Vaitiolovelvollisuus jatkuu myös psykoterapeutin ammattitoiminnan päättymisen jälkeen.

Laissa on kuitenkin tarkasti määriteltyjä tilanteita, joissa salassapidosta voidaan tai täytyy poiketa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi tilanteet, joissa terapeutilla herää lain tarkoittama huoli lapsen turvallisuudesta tai hyvinvoinnista. Tietyissä lapseen kohdistuvia vakavia rikosepäilyjä koskevissa tilanteissa ammattilaisella on lisäksi velvollisuus ilmoittaa asiasta poliisille.

Myös tieto konkreettisesti suunnitteilla olevasta erittäin vakavasta rikoksesta voi synnyttää velvollisuuden toimia rikoksen estämiseksi. Tällaisia rikoksia ovat esimerkiksi murha, tappo ja eräät muut rikoslaissa erikseen määritellyt vakavat rikokset. Pelkkä vaikeista ajatuksista, vihasta tai väkivaltaan liittyvistä ajatuksista puhuminen ei kuitenkaan sellaisenaan tarkoita, että terapeutti ilmoittaisi asiasta eteenpäin.

Näistä vaitiolovelvollisuuden rajoista saa aina kysyä terapeutilta. Niistä on hyvä puhua avoimesti myös terapiasuhteen alussa.

Terapiassa tärkeintä on, että voit vähitellen uskaltaa olla oma itsesi

Psykoterapiaan ei tarvitse tulla valmiin tarinan kanssa. Sinun ei tarvitse tietää etukäteen, mistä pitäisi puhua, eikä sinun tarvitse osata selittää itseäsi täydellisesti.

Tärkeää on, että sinun ja terapeutin välille voi vähitellen rakentua riittävä luottamus. Hyvässä terapiasuhteessa pitäisi olla mahdollista puhua myös vaikeista, keskeneräisistä ja ristiriitaisista asioista – ja joskus myös siitä, ettei vielä tiedä, mistä tai miten niistä voisi puhua.

Psykoterapia voi alkaa yksinkertaisesti siitä, mikä sinua juuri nyt mietityttää.