Oletko pohtinut terapiaan hakeutumista?
Tai miettinyt, oletko "tarpeeksi huonossa kunnossa" hakeutuaksesi terapiaan?
Entä ajatus siitä, että veisit paikan joltakulta, joka tarvitsee sitä enemmän?
Olen pohtinut, miksi mielenterveys nähdään usein vain yksilön haasteena. Mielen hyvinvointiin vaikuttaa myös sosiaalinen ympäristömme ja yhteiskunnan rakenteet. Jos ihmisellä on ihmissuhteissaan ristiriitoja, hän joutuu irtisanotuksi työstään tai hänen taloudellinen tilanne heikkenee radikaalisti, ei tilanne voi olla vaikuttamatta ihmisen mielen...
Työurani aikana olen saanut työskennellä sekä sosiaalityöntekijänä että psykoterapeuttiopiskelijana. Sosiaalityössä olen toiminut useissa tehtävissä ja oppinut paljon ihmisten elämäntilanteista, yhteiskunnan rakenteista ja auttamistyön monimuotoisuudesta. Koulutuspsykoterapian kautta olen puolestaan saanut kohdata ihmisiä sosiaalityötä enemmän...
Moni psykoterapeuttia etsivä pysähtyy jossain vaiheessa saman kysymyksen äärelle: "Mitä eroa eri psykoterapiasuuntauksilla oikein on – ja onko sillä väliä?"
Psykoterapiaopinnot ja psykoterapeutin ammatti ovat olleet minulle pitkäaikainen haave – sellainen, joka on kulkenut mukanani nuoruudesta asti. Ensimmäinen kipinä psykologiaan ja psykoterapiaan syttyi jo lukiossa. Muistan miettineeni, että tuohon maailmaan minä haluan sukeltaa, ja että jonain päivänä opiskelen psykologiaa.